Täällä ollaan tosiaan asusteltu kahdeksan kuukautta ja ihan hyvän aikaa taitaa olla viimeisestä päivityksestäkin. Valittelin että kaikki on niin tavallista, ettei kirjoitettavaa ole!
Elokuussa saapuivat uudet vaihtarit! Yhtäkkiä Priewn kanssa oltiinkin niitä vanhoja ja viisaita jotka osasivat kaiken. Meidän koulun menoa ihmettelemään tulivat Céline ja Antoine (Belgia) ja Ailish (Yhdysvallat). Tän kuvan tyttöihin oon tutustunut kaikkein parhaiten. Välillä juodaan matea ja innostutaan uusista jutuista, välillä valitetaan yhteistä turhautumista ja valmistetaan ruokia omista maista gauchoilun vastapainoksi. Espanjaksi tietenkin, alkuun potkaistiin sitä joka sanoo englanninkielisen lauseen!
Kevättalvella ehdin muun muassa käydä luistelutunneilla, laskettelemassa, ohjata suomalaista kansantanssia, aloittaa jazz-tanssin, oppia truco-korttipelin (lattariversio pokerista), pitää esitelmiä kotosuomesta, tehdä sovinnon koiran kanssa ja roikkua kavereilla aamuyöhön. Jälkimmäinen lukukausi on ollut todella paljon helpompi kuin ensimmäinen, kun kielen ja pahimpien kulttuurierojen kanssa on tullut tutuksi.
AFS edustaa! Kansainvälisenä rauhan päivänä leivottiin pikkuleipiä ja mentiin jakamaan niitä keskustaan. Herätettiin taas mukavasti huomiota!
Ehdin jo välissä unohtaa, miten kaunis tää paikka on!
AFS:n tapaaminen: kuva kertokoon kaiken!
Vuosittain Ushuaiassa järjestetään klassisen musiikin festivaali, jolloin kahden viikon ajan on konsertteja joka päivä. Esiitymään tulee sekä kansainvälisiä että paikallisia muusikoita. Koulun kanssa käytiin katsomassa muutamana iltana, todella hienoja esityksiä!
Varsinaisten konserttien lisäksi järjestettiin paljon muuta tapahtumaa. Yhtenä iltapäivänä ohjelmassa luki "masterclass de piano" ja mä tietenkin menin katsomaan. Tarkoituksena oli, että kroatialainen ammattipianisti pitää avoimen oppitunnin kaikille halukkaille, mutta kukaan paikallaolija ei halunnutkaan soittaa. Päätin ilmoittautua ja soitin, jännityksestä huolimatta ihan kunnialla ja sain todella hyviä neuvoja. Sen jälkeen pianisti lähti pois, mikä tätä porukkaa vaivaa? Seuraavalla viikolla näin tunnista tehdyn lehtijutun, hahaa oon melkein kuuluisa!
Tänä viikonloppuna vietettiin Halloweenia, ja Ailish halusi näyttää kuinka Coloradossa juhlitaan. Täällä nuorison vapaa-ajanvietto on raivostuttavan aamuyöpainotteista; iltayhdeksään asti jokainen roikkuu koneella edes ajattelematta valmistautumista saati lähtöä. Puoliltaöin kaikki ovat ehkä saapuneet paikalle. Vaihtareiden kanssa saadaan vähän soveltaa ja kokoonnutaan yhteen jo iltapäivällä viettämään aikaa ja valmistelemaan, pidetään hauskaa siis paljon pidempään!
Ensi viikolla lähden AFS:n järjestämälle matkalle maan pohjoisosiin, sieltä lupaan ottaa kuvia!
Tänään aloitettiin kevätlukukausi ja neljän viikon loma on ohi. Lomalla tein joka päivä jotain erilaista ja nautin olostani. Itse talvi ei ole kovin kaunis ollut, kaikki satanut lumi sulaa seuraavana päivänä ja mutaa on kaikkialla. No, nyt on selvästi kevät jo tulossa! Kouluun meneminen ei ollut niin kamalaa, pääsen näkemään kavereita ja niin, istumaan lattialla.
Ensimmäisellä lomaviikolla Ushuaiassa pelattiin valtakunnallinen jääkiekkoturnaus. Pelaajia oli 10-vuotiaista aikuisiin asti. Järjestöaktiivit tuttuun tapaan pitivät kahviota ja kentälle tultiin porukalla pelejä katsomaan. Kyseessä on Etelä-Amerikan suurin jääkiekkotapahtuma, joten lätkä on aika alullaan Argentiinassa...
Mun Buenos Airesissa asuvat isoveljet tulivat lomalla kotiin, joten liikennettä on kotona riittänyt. Yhtenä iltana toinen kysyi, voisiko sen kaverit tulla illalla syömään asadoa: "meitä on sitten 20..."
Yhdelle perhekokoontumiselle äiti teki paellaa, nam!
Ema, Pedro, Marisa, Saana, Juan sekä Moro, joka tapansa mukaan haluaa mukaan perhepotrettiin. (Epävirallinen vaihtarivalitus: tähän mennessä toi koira on pissannut kolmesti mun huoneen lattialle. Sanotaan, että sitten osaa kunnolla vierasta kieltä kun osaa riidellä sujuvasti. Lasketaanko jos suuttuu koiralle?)
Muuten mulla menee kotonakin hyvin, me ollaan jo perhe. Ne tuntee mut tosi hyvin ja mä tunnen ne; ne ymmärtää kun tarvitsen yksinäisyyttä ja istun vaan hiljaa, ja mä taas annan niiden huutaa keskenään enkä häiriinny perheriidoista. Totta kai ihan aina, kun taloon tulee täysin vieras ihminen toisesta kulttuurista, jossain vaiheessa astutaan toisten varpaille tai ainakin hypitään silmille. Kohteliaisuus ja huomaavaisuus eivät tarkoita samaa kaikille, ja muutamia kertoja ollaan jääty ihmeissämme tuijottamaan toisiamme puolin ja toisin: tekeekö se ihan tosissaan noin... Puhumalla kuitenkin kaikki selviää, ja mulla on todella ihana perhe!
AFS:n kuudesta vaihtarista neljä lähti kotiin loman alussa. Jäätiin tänne kahdestaan thaimaalaisen Priewn kanssa, ja vähän yksinäiseltä on lomalla tuntunut. Tässä on puoliväli, mitä nyt, joko aletaan laskea päiviä paluuseen, joko saa alkaa laskea? Vai tarkoittaako se että mä haluan lähteä kotiin? Enkä halua! Vuoden vaikeimpien päivien jälkeen päätin mennä taitoluistelutunneille, jutella ihan kaikille kaikkialla, panostaa vielä enemmän espanjan kieleen, tutustua uusiin vaihtareihin elokuun lopulla tosi hyvin, matkustaa maan pohjoisosiin ja juoda matea eli elää hienoa vaihtarielämää!
Yhtenä iltana Priew ja mä päätettiin tehdä ruokaa kummankin kotimaasta, ja lopulta tultiin meille tehtyämme hyvin oudot ostokset: sushiriisiä, ruisjauhoa, hedelmiä, maitoa, kinuskimaista maitoa (?!), jäätä (hei tää on sentään Ushuaia) ja maissia. Mun tietämättä meille tuli ystäväperhe Buenos Airesista, jotka kävivät Ushuaiassa ensimmäistä kertaa eivätkä todennäköisesti tienneet että mä edes asun tässä talossa. No, tervetuloa vaan, tässä olisi sitten kansainvälinen illallinen...
Ja kaikki ennakkoluulot osoittautu turhiksi, sekä piirakat että jälkkäri maistuivat hyvin! Priew sanoi, että suurimmassa osassa thaikodeista ei ole uunia ollenkaan, sillä kaikki ruoka (riisi, vihannekset) kypsennetään vedessä liedellä.
Viiden kuukauden jälkeen päätettiin vihdoin käydä museossa. Ushuaiassa oli 1800-luvulla neljän alkuperäisheimon lisäksi muutamia luonnontutkijoita sekä rangaistussiirtola. Valittiin siis museo, joka toimii vanhassa vankilarakennuksessa.
Tulimaan intiaaneista oon nähnyt paljon kuvia ja voisin kertoa joku kerta enemmänkin. Se on hyvin surullinen tarina, kuten kaikki muutkin amerikkalaiset alkuperäiskansat. Muutamassa kymmenessä vuodessa 1900-luvun alussa kaikki menehtyivät tavalla tai toisella eurooppalaisten vaikutuksesta.
Vankilamuseo oli hurja, ensinnäkin jääkylmä ja potentiaalinen kauhuelokuvan kuvauspaikka. (Käytiin muuten viime viikolla katsomassa yksi kauhuleffa. Yleensä kaikki leffat voi katsoa osassa näytöksistä dubattuna espanjaksi, mutta tätä ei. Harmi, olisin halunnut kokeilla pelottaako se vai kuulostaako niin serranolta että jo naurattaa!)
Kodikkaasti kaakaolla vankilan aulassa. Me ollaan Priewn kanssa (nimen lausuminen englanniks vois osuu aika lähelle) tutustuttu tosi hyvin, kuljetaan kaupungilla kahdestaan ja kikatetaan. Vakiokahvilan myyjä kysyi kerran, mistä me ollaan kotoisin, ja ihmetteli mitä suomalainen ja thaityttö täällä tekee. Vastattiin, että ei me oikein tiedetä mutta hauskaa on! Nykyään myyjä tervehtii meitä aina, että mitäs ne brunette ja blondi tänään haluaa? Hauskaa koulun alkua kaikille! P.S. Otsikko on sanonta. Sí como no, "kyllä kuin ei" tai "kyllä miten ei". Ton sain vastaukseksi isältä kysyessäni, pääseekö hän hakemaan meitä kaupungilta. Piti laittaa toinen viesti perään, että niin siis pääsetkö... Jälkimmäinen osa on hyvin argentiinalainen huudahdus, joka jääköön suomentamatta.
Kyllä mä tänne edelleen kirjoitan. Laatu on tärkeämpää kuin määrä, ja sellaista luomisen tuskaa aina koen, että parempi on ryhtyä tähän kerran kunnolla!
Nyt on talviloma alkanut ja ensimmäinen lukukausi takana. Toiset vaihtarit tekevät jo paluuta kotimaihinsa, ensi viikolla lähtevät elokuussa saapuneet vuosivaihtarit. Meitä jää tänne AFS:ltä kaksi. Kaikkien jäähyväisten keskellä oon itsekin miettinyt aika paljon, mitä aion tehdä palatessani, ja ajatukset ovat olleet aiempaa enemmän Suomessa. Vähän tulee sellanen fiilis, että millasta oliskaan olla taas kotona... mutta kyllä mua harmittaisi, jos olisin vain puoleksi vuodeksi lähtenyt.
Suomesta ei tosiaan paljoa tiedetä, vaikka suurin osa tuntuu sijoittavan sen Skandinaviaan ihan oikein ja kysyy, kuinka kylmä siellä oikeasti on. Revontulista kysellään ja aika moni osaa yhdistää Nokian ja Angry Birdsin, joita molempia näkee täällä usein. Kerran ihmettelin, kun äidinkielenopettaja alkoi kyselemään jotain pahvilaatikoista, ja hetken päästä tajusin että kyse on äityispakkauksista. Joo, totta on, mäkin nukuin elämäni ensimmäiset yöt kartonkilaatikossa...
9. heinäkuuta juhlittiin itsenäisyyspäivää, koulussa oli samantyyppinen juhla kuin viimeksi. Mun ryhmän kanssa tehtiin valtava Argentiinan kartta ja viisivuotiaat valmistivat karnevaaliesityksen kansanpukuineen.
(Islas Malvinas eli Falklandsaaret kuuluvat poliittisesti Isolle-Britannialle. Tästä on väännetty ainakin kolmekymmentä vuotta eikä loppua näy. Englannin valta Argentiinan manneralueella koetaan valtavana vääryytenä ja jopa virallisiin Argentiinassa painettuihin karttoihin kirjoitetaan: Islas Malvinas, Argentiina.)
Kerroin viimeksi päässeeni mukaan soittamaan muutaman muun soittajan kanssa. Nyt käytiin Rio Grandessa (200 km pohjoiseen) soittamassa kaupungin järjestämässä juhlatilaisuudessa. Mukavaa oli!
Rio Grande ei tosiaan oo mikään kaunis paikka. Kaipasin vuoria!
Argentiina siis on monien muiden latinomaiden lailla talousvaikeuksissa ja politiikka korruptoitunutta. Argentiinan peson inflaatio on ollut rajua, jopa 20% vuodessa. Ushuaiassa ei varsinaisia huonoja alueita ole, mutta kyllä sen huomaa. Esimerkiksi koululuokat keräävät rahaa lähteäkseen matkalle viimeisenä vuonna. Mun ryhmä olisi lähdössä vuoden päästä, mutta meille sanottiin, ettei vielä kannata aloittaa; nyt kerätty raha ei vuoden päästä ole enää sama summa.
En tiedä, mitä tästä uskaltaa kirjoittaa. Tän maan politiikasta on vaikea saada yhtään minkäänlaista käsitystä. Kaikesta huolimatta ovat ylpeitä kahdensadan vuoden itsenäisestä historiasta ja aiemmista vaikeuksista selviämisestä.
Espanja on mulle yksi valtava palapeli, joka jo sujuu ja ymmärrän käytännössä kaiken, mutta äskenkin puhuin luunmurtumista (fractura) leivonnaisten (factura) sijaan. Espanjassa on ihan omia piirteitä ja hienouksia, joita ei muissa mun osaamissa kielissä ole. Diminutiivi on tosi suloinen, kuinka hetki on rato, pikkuhetki ratito ja vielä pienempi hetki ratitito... Toinen juttu, josta mä tykkään, on johdonmukaiset yhdyssanat. Pesukone on pesevaatteet (lavarropa), vaatekaappi säilytävaatteet (guardarropa) ja palapeli mahtavasti rikopäät (rompecabezas)!
Leikin vähän turistia ja nappasin kameran mukaan lähtiessäni englannintunnille. Kaikki lumi suli pois ja nyt on monta viikkoa ollut pelkkä muta jäljellä. Mitenkään erityisen paljon ei sada eikä tuule, mutta onhan tää melkoisen syksyinen sää. Ei se täälläkään normaalia ole tähän aikaan vuodesta...
Ruokakaupassa vastassa on tietenkin hyllykaupalla matea:
Kinuskityyppistä Dulce de Lechea:
Kotona juodaan pullovettä. Ja no, hedelmiä voisi syödä enemmänkin.
Alfajor-leivoksia (joko sanoin että kaikki vaihtarit lihoo? :D)
Yleiskuva kassoista, tossa vaiheessa alkoi vähän jännittää että milloin herätän liikaa epäilyksiä.
Bussipysäkki ja roskakori, ne on ihan oikeesti ihmisten pihoillakin tollasia törröttäviä kehikkoja. Postilaatikot puolestaan muistuttaa enemmän linnunpönttöjä.
Roskista sen verran, että ekologiset arvot eivät tosiaan saa kovin suurta huomiota. Talot lämmitetään öljyllä, tuuletetaan ikkunat avaamalla, kaupungin jätevedet lasketaan suoraan mereen ja paristot heitetään sekajätteeseen (!).
Bussissa. Eräänä iltapäivänä takaa kuului yhtäkkiä särkyvän lasin ääni, käännyin katsomaan ja selvisi, että joku oli heittänyt kiven ikkunaan. Sirpaleet päälleen saanut, poliisin virkapukuun pukeutunut nainen ravisteli silmät kiinni siruja vaatteistaan lattialle ja mä jatkoin matkaa kävellen tietämättä mitä ajatella.
Apteekista ostetaan lääkkeiden lisäksi meikit, hiustenhoitotuotteet ja ladataan bussikortit. Suurimmista apteekeista saa vaatteita, leluja ja pelejä...
Silti se on kaunis kaupunki!
Poikkesin matkalla luistelukentällä. Se on ulkojää, kaupungin ainoa, ja siellä käyvät ihmiset vapaa-ajallaan, koulut liikuntatunneillaan ja taitoluistelun sekä jääkiekon harrastajat treeneissään. Iltaisin kenttä jaetaan osiin harjoituksia varten. Argentiinassa ei tosiaan luistelua paljon harrasteta, mutta Ushuaiassa sitäkin enemmän.
Veljen treenit; Martín oranssissa paidassa totta kai ensimmäisenä.
Lomalla ollaan kotona, isommat veljet tulevat käymään kotona Buenos Airesista. Kaikki toivovat lunta, jotta pääsisi rinteeseen, ja muutenkin talvilomalla eletään aktiivisesti (ilman joulua?!?). Mä en tiedä vielä, mitä teen, lattarityyliin suunnitelmat muuttuu lyhyellä varoitusajalla ja ei kai sitä lomalla tarvitse mitään hyödyllistä tehdäkään. Mukavaa kesää!
Kolme viikkoa sitten satoi ensimmäistä kertaa lunta. Kävelin aamulla ovesta ulos ja totesin, että samaa tavaraa taivaalta tulee kuin Suomessakin. Olin kuvitellut, että uusi talvi saisi mut masentumaan, mutta mitä vielä. Veli ja monet kaverit ovat odottaneet talviurheilukauden alkua kuin kuuta nousevaa, ja toisten innostus tarttuu. Kyllä luminen maisema näyttää aika kotoisalta :)
Nykyään saan espanjalla saan itseni aina ymmärretyksi enkä puhu englantia enää lainkaan. Molemminpuolisella kärsivällisyydellä käyn pitkiä keskusteluja hienoistakin aiheista, ja oon oppinut ajattelemaan asioita espanjan kautta. Englanti (ruotsista puhumattakaan) on unohtunut iloisesti, kerran tunnilla tuskailin että kaikki muut on täällä oppimassa, mutta mun puhe on kerta kerralta vaivalloisempaa! No, eiköhän se muistu sieltä kun taas alkaa käyttämään. Ja kieltämättä on aika siistiä, kun ensimmäinen mieleen tullut sana on espanjaa ja pitää oikein miettiä, miten se suomeksi sanotaan.
Koulussa on jo ihan tavallista ja vähän tylsää. Luokkalaiset on tottuneet muhun, oon yksi osa ryhmää ja mukana ihan yhtä lailla kuin muutkin. Se, että meitä on luokassa kolmetoista, ja että koulussa on pakko puhuakin muille ihmisille, tekee luokasta hyvin erilaisen kuin esimerkiksi lukioryhmät ovat Suomessa. Tunnen jo nyt kaikki mun ryhmäläiset täällä paremmin, kuin tutustuin osaan vanhoista luokkalaisista koko yläasteen aikana.
Pari viikkoa sitten pääsin mukaan ryhmään, joka harjoittelee viikonloppuisin erilaisia klassisia kappaleita. Opettajan viola da gamban (kuusikielinen sello) lisäksi meillä on kaksi viulistia, kaksi huilistia sekä sellisti, joka tosin ei ole vielä kertaakaan ilmaantunut harjoituksiin. Me esiinnytään ilmeisesti joskus jossain, mutta mulla on hyvin aikaa harjoitella kappaleet ja saada muut kiinni. Yksin soitettuina mun piano-osat on jopa tylsiä eivätkä kuulosta yhtään miltään, mutta kun soittajia on viisi ja eri äänet sopii yhteen kuin palapelin palat, on soittaminen upeaa!
Toukokuun 25. päivä 1810 Argentiinassa äänestettiin uusi hallitus maan vapauttamiseksi Espanjan vallasta. Varsinainen itsenäisyys julistettiin kuitenkin vasta 9.7.1816. Itsenäisyyspäivän lisäksi täällä juhlitaan siis myös "toukokuun viikkoa", jolloin meillä koulussakin järjestettiin yhteinen juhlapäivä. Pelailtiin perinteisiä pelejä, laulettiin ja leikittiin, ja lopulta pidettiin yhteinen tilaisuus näytelmineen ja juhlapuheineen. Musiikinopettaja järjesti mut säestämään pianolla kansallishymniä, josta lopulta tuli kaunis sovitus poikkihuilun ja kitaran kanssa. Joku sanoi, että soitin ihan argentiinalaisesti, ja kai se on näiden suusta kohteliaisuus! Juhlapäivänä opin myös tanssimaan perinteistä argentiinalaista kansantanssia, chacareraa. Tätä folklorea on tanssittu meillä jopa perhejuhlissa!
Luokan kanssa käytiin telttaretkellä eräänä viikonloppuna. Itse leiri oli tosi hauska, mutta nyt kansallistunnelmissa haluan kertoa tästä kuvasta. Joku astui matekupin päälle, joka halkesi kahtia, ja hyödyttämänä heittivät sen nuotioon. Mä katsoin hetken sitä touhua, ja lopulta sanoin sen olevan väkivaltaa tätä maata vastaan, melkein sama kuin polttaisi lippua. Taisi olla jotain merkittävää kun edelleenkin jaksavat toistella sitä...
Nyt osaan kertoa vähän enemmän myös koulusta (Escuela experimental "Las Lengas"). Se ei todellakaan ole tavallinen argentiinalainen koulu. 60-luvulla Buenos Airesissa muutama ala-asteen opettaja alkoi kehitellä omaa ajatustaan hyvästä oppimisympäristöstä. Nämä opettajat opettivat taideaineita, ja lopulta perustaessaan oman koulunsa asiasta innostuneiden lapsille oli sen ohjelmassa paljon kirjallisuutta, musiikkia sekä kuvataidetta. Sittemmin ajatus (experimental = kokeellinen?) on levinnyt ulkomaille asti. Ushuaissa näitä kouluja on jopa viisi, joista kolmessa on myös yläaste eli ikävuodet 12-17. Lisäksi täälläkin voi opiskella nimenomaan tällaisen koulun opettajaksi.
Opetushallitus ei ole ikinä hyväksynyt tätä ajatusta opetuksesta. Nämäkin koulut ovat julkisia ja maksut pieniä, mutta valtio saattaa jättää maksamatta sekä opettajien palkat, oppilaiden materiaalit että vesiputkien korjauksen. Kaikki koulussa lähtee siis opettajien, oppilaiden sekä vanhempien yhteistyöstä, ja lähes kaikki ylläpito sekä varainkeruu tehdään talkoilla.
Kokeita ei ole eikä arvosanoja anneta, mutta ainakin periaatteessa seurataan valtion opetussuunnitelmaa. Tärkein ajatus on, että jokainen oppii asioita toisia seuraten mutta omassa tahdissaan. Akateemisiin saavutuksiin ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota. Varsinainen opiskelu yläasteella noudattaa usein samaa kaavaa: opettaja selittää aiheesta tunnilla, jonka jälkeen jokainen kirjoittaa paperille muistamansa asiat sekä etsii itse uutta tietoa aiheesta. Teksti otsikoidaan asia-aineen tapaan, kirjoitetaan kaunokirjoituksella ja loppuun piirretään värikäs nauha merkiksi lopettamisesta. Nauhan eli guardan perimmäinen tarkoitus ei oo mulle selvinnyt, ilmeisesti on tarkoitus rauhoittua hetkeksi tekemään jotain kaunista ja ajatella (?) tehtyä työtä.
Kaikki kuulostaa varmasti todella oudolta, mutta mä olen jo täysin tottunut kaikkeen. Teen töitä vähän soveltaen ja itse valikoiden. Silti mun mielipide muiden koulunkäynnistä ja siitä, riittääkö se (ensin harjoitellaan vartti oikeinkirjoitusta esimerkkitekstin avulla ja lopputunti piirretään kuvaa kyseisestä tekstistä), on hieman erilainen. Lukioikäisten pitäisi käydä koulua enemmän kuin kuusi tuntia päivässä, josta suurin osa istutaan piirissä odottaen. Toisaalta vain harvassa muussakaan koulussa täällä opitaan yhtään sen enempää! Vaihtarikaverin koulussa katto putosi alas, jolloin uutta rakennusta ei löydetty kuukauteen eikä koulua siis kuukauteen käyty. Monissa tavallisissa kouluissa opettajat lakkoilevat ja jättävät tunteja väliin joka toinen päivä, ja joka viikko keskustassa järjestetään mielenosoituksia opetuksen parantamiseksi kaikissa kouluissa. Provinssin hallitus ei tietenkään tunnu tekevän yhtään mitään...
Las Lengasissa oppilaat oppivat hyvin erilaisia asioita hyvin erilaisella tavalla. Koko systeemissä on paljon asioita joista mä tykkään ja joista Suomen mestarillisella koululaitoksellakin olisi jotain opittavaa!
Ja tietenkin tällä viikolla pääsin juhlimaan mun synttäreitä. Nautin koko päivän kaikkien haleista ja onnitteluista ja ihanaa oli saada muistamisia Suomestakin, kiitos kaikille! Perjantaina sain luvan kutsua vaihtarit sekä luokkakaverit syömään pitsaa. Hauskaa oli ja siltä kyllä kuulostikin! CHANCHO!
Oon saanut ympärilleni täällä upeita ihmisiä ja monien kanssa haluaisin olla tekemisissä loppuelämän. Koko elämä täällä tuntuu omalta ja nautin asioista, joita teen. Toisaalta, sitä mukaa kun vaikkapa tunnen yhteenkuuluvuutta ryhmän kanssa tai alan tuntea itseäni hieman argentiinalaiseksi, huomaan myös olevani hyvin erilainen kuin muut ja ylpeä omasta kotimaasta.
Vaihtarivuosi on jo tähän mennessä osoittautunut valtavan hienoksi kokemukseksi. Suosittelen siis ehdottomasti vaihtariksi lähtöä, riippumatta siitä tunteeko itseään seikkailunhaluiseksi tai kielitaitoiseksi tai ulospäinsuuntautuneeksi. Kyse on ainoastaan omasta asenteesta!
Muistakaapa myös kaikki, että kesällä ja syksyllä Suomeenkin saapuu suuri määrä vaihtareita eri järjestöjen kautta eri pituisiksi ajoiksi, ja isäntäperheiden etsintä on jo kovassa vauhdissa. Isäntäperheenä oleminen ei vaadi ihmeitä mutta antaa paljon. Onnellisena vaihtarina haluan kertoa, että tekin voitte mahdollistaa upean kokemuksen sekä nuorelle että itsellenne.
Netistä löytyy informaatiota, kokemuksia, vaihtoehtoja; multa voi myös kysellä jos mieleen tulee jotakin. Kansainväliset ja talviset terveiset kaikille!
