"Tämä tyttö ei ole täältä kotoisin" ja pahvilaatikkovauvat

Millaista sitten oli olla suomalaisena Argentiinassa? Toisaalta vaaleita hiuksia ja sinisiä silmiä ihaillaan eksoottisina, mutta eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen saatetaan myös mieltää rikkaaksi ja ylimieliseksi. Argentiinalaiset eivät nimittäin pidä yhdysvaltalaisista eivätkä liioin briteistäkään. Jos kuitenkin välttää erehdykset kansalaisuudesta, yleisin reaktio suomalaisuuteen on neutraalin positiivinen. Suomesta tiedetään Argentiinassa ylipäätään hyvin vähän, ja se mitä tiedetään, on yleensä positiivista (hyvinvointivaltio, koulujärjestelmä, äitiyspakkaukset tai vaikkapa jokin urheilija). Ehkäpä myös maiden päinvastainen sijainti pohjois-etelä-akselilla on johtanut siihen, etteivät Argentiina ja Suomi ole ikinä olleet suorassa tekemissä keskenään tai joutuneet valitsemaan puolia toistensa konflikteissa. Sain siis usein kunnian olla ensimmäinen suomalainen, johon argentiinalaiset tutustuivat, eikä vahvoja ennakkoluuloja useinkaan tullut vastaan.

Kysymyksiä sen sijaan riitti. Joskus tulisi koota kirja, jossa listattaisiin kaikki ne kummalliset kysymykset, joihin suomalaisen tulisi ulkomailla varautua. Tässä on jo alkua:

Kuinka paljon Suomessa on köyhyyttä?
Mikä on suomalaisen koulujärjestelmän ydin?
Onko totta, että suomalaiset vauvat nukkuvat pahvilaatikoissa?
Ettekö te kuole siellä kylmään?
Kuinka kylmä pitää olla, että koulut suljetaan?
Miksi te islantilaiset pärjäätte niin hyvin jalkapallossa?
Onko Suomessa huumoria?

16-vuotiaana kävin vuoden argentiinalaista koulua, ja kerran kouluumme tuli vierailulle entinen rehtori, joka oli aikanaan perustanut koko koulun. Istuskelimme luokkakavereiden kanssa pienenä ryhmänä portaissa, kun tämä vanhempi herrasmies käveli portaita ylös ja yhtäkkiä pysähtyi kohdalleni. "Tämä tyttö ei ole täältä kotoisin!" hän huudahti ja luontevasti otti kiinni kasvoistani ilmeisesti osoittaakseen julistuksensa todeksi sinisten silmien perusteella.

Toisen kerran sain kuulla saman hämmentävän toteamuksen ruokakaupassa viime kesänä, kun tein aivan tavallisia ostoksia enkä ollut ehtinyt vielä edes puhua kenellekään. Eräs vanhempi mies katsoi minua pitkään ja sanoi yhtäkkiä kovaan ääneen: "Tämä tyttö ei ole kotoisin tästä maasta!" Muistutin kuulemma hänen veljensä saksalaista vaimoa. Kuuntelin pitkän tarinan siitä, kuinka vaimo oli saapunut Argentiinaan, kuinka perhe edelleen käy joskus saksalaisten sukulaisten luona, ja kuinka kauniita maisemia Saksassa on. Sitten mies maksoi ostoksensa ja lähti tyytyväisenä kysymättä koskaan, olinko todellisuudessa edes saksalainen.

Väärinymmärrysten välttämiseksi ja ihan hyvien tapojenkin vuoksi kävin esittäytymässä yliopistolla luennoitsijoille jokaisen kurssin ensimmäisellä luennolla. Sanoin, että olen vaihto-opiskelija Suomesta, ja että puhun sekä englantia että espanjaa sujuvasti, ja että osallistuisin mielelläni kaikkiin kurssin aktiviteetteihin ja keskusteluihin. Muutaman viikon jälkeen eräs luennoitsija onnitteli minua – keskellä Brittien saarten historiaa – siitä, että Islannin jalkapallojoukkue pärjäsi niin hyvin maailmanmestaruuskisoissa. Lisäksi hän halusi tietää, ketkä ovat suosikkipelaajiani. Hetken hämmennyksen jälkeen tajusin, etten tunne yhtä ainutta islantilaista jalkapalloilijaa, joten jouduin tuottamaan opettajalle karvaan pettymyksen sekä kotimaastani että sen menestyksestä jalkapallokisoissa.