sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Post 2013: mitä vaihtarivuosi merkitsee kuuden vuoden jälkeen?

Yli kuusi vuotta sitten, helmikuussa 2013, lähdin vaihto-oppilaaksi Argentiinan Tulimaahan. Pidin blogia reissusta jonkin aikaa, mutta lopetin vähän yllättäen, kun vaihtarielämästä oli tullut muka arkista enkä saanut aikaiseksi enää uusia tekstejä. Blogin kesken jääminen harmitti jälkeenpäin, sillä monta kuvaa, muistoa ja kokemusta jäi jakamatta. Lisäksi olen vaihtovuoden jälkeen pitänyt säännöllisesti yhteyttä perheeseen, ystäviin ja tuttuihin, käynyt kahdesti Argentiinassa turistina ja kerran yliopistovaihdossa, lukenut paikallisia uutisia, kysellyt ajankohtaisista puheenaiheista ja pohtinut paljon sitä, miten paljon Suomi ja Argentiina oikeastaan eroavatkaan toisistaan.

Vaihtarivuosi merkitsee siis minulle edelleen vaikka mitä. Se on kätevä kahvipöytäpuheenaihe, jolla saa aina keskustelua aikaiseksi. Ihmiset yleensä kiinnostuvat kokemuksistani tai ainakin tuntevat jonkun, joka on ollut vaihtarina jossain muualla. Vaihtarivuodesta minulle on jäänyt myös loppumaton varasto hauskoja, kummallisia tai muuten vain osuvia kertomuksia, joita putkahtaa mieleen melkein missä tahansa tilanteessa. Alkuun teki mieli puhua Argentiinasta joka päivä, niin että sekä tutut että tuntemattomat varmasti väsyivät kertomuksiini samalla tavalla kuin inttijuttuihin. Myöhemmin vaihtarivuosi nousi mieleen ehkä joka toinen päivä, joskus vielä harvemmin. Silti muistelen edelleenkin useamman kerran viikossa vaihtarivuottani, tai silmiini osuu vaikkapa jokin uutinen Argentiinasta. Lisäksi vuosi on varmasti vaikuttanut osaltaan ammatinvalintaan: opiskelen nyt englannin ja espanjan aineenopettajaksi. Englanti on pääaineeni ja todennäköisempi opetettava kieli tulevaisuudessa, espanja taas sivuaine ja se oma erikoisuus. Hostäitini oli äidinkielen eli espanjan opettaja samassa koulussa, jota kävin vuoden aikana, ja hänen kanssaan kävimme paljon keskusteluja koulutuksesta ja opettajuudesta. Ja koska vuosi ei riittänyt, lähdin vielä yhdeksi lukukaudeksi yliopistovaihtoon Argentiinaan vuonna 2018, jolloin pääsin tutustumaan paikallisten englannin ja espanjan opettajien opiskeluarkeen.

Nyt haluaisin kirjoittaa kesken jääneen matkapäiväkirjan loppuun. Mutta koska matka ei tosiaankaan päättynyt siihen, kun vuoden jälkeen laskeuduin Helsinki-Vantaalle, on sanottavaa aika paljon. Tekstiluonnoksia, anekdootteja, kadulla kuultuja lausahduksia, osuvia sanoituksia ja kuvaavia esimerkkejä on jo nyt sivukaupalla, joten tekstiä tulee varmaankin ulos säännöllisen epäsäännöllisesti ja jollain tavalla teemoihin jaoteltuna.

Aloitan siitä, mitä tarkoittaa olla argentiinalainen ja mitä taas on olla suomalainen Argentiinassa. Jos innostusta vielä ensimmäisten tekstien jälkeen riittää, haluan kuitenkin kertoa vastauksen myös näihin kysymyksiin:

Kuinka monta nollaa on kadonnut peson arvosta 70-luvun jälkeen?
Mitä tarkoittaa "ni una menos" ja miksi osallistuin elämäni ensimmäiseen oikeaan mielenosoitukseen?
Missä on Santiago Maldonado?
Mistä argentiinalaisessa kahvipöydässä ei saa puhua?
Miksi raavas hostisä lähettää pusuja koko perheelleni?
Kuinka monella eri tavalla salaatin voi tehdä väärin?
Miksi energiajuomat tulisi korvata matella?
Mitä valkoinen huivi symboloi Argentiinassa?
Mitä tapahtuu jouluyönä kello 12 ja miksi sain joululahjaksi vaaleanpunaiset alusvaatteet?
Miten kotikaupunkini Ushuaia ja Leonardo di Caprion kauan odotettu Oscar-palkinto liittyvät toisiinsa?


Ja näitä odotellessa esittelen päivän biisivalinnan:

Luna cautiva, José Ignacio Rodríguez, esittäjinä Los Chalchaleros. Kyseessä on gaucho-tyylinen samba eli jonkinlainen kansanlaulu, joita edelleen lauletaan kitaran säestyksellä iltanuotioilla. Ehdin oppia tämän ja monen muunkin samban sanat ulkoa vuoden aikana, sillä niitä laulettiin koulussamme päivittäin. Vapaa käännös.



De nuevo estoy de vuelta
después de larga ausencia
igual que la calandria
que azota el vendaval.
Y traigo mil canciones
como leñita seca:
recuerdo de fogones
que invitan a matear.

Olen palannut
pitkän poissaolon jälkeen
kuin kiuru joka piiskaa tuulta siivillään.
Ja tuon tuhat laulua
kuin sylillisen kuivaa puuta:
muiston liesistä
jotka kutsuvat matelle.