Tänään aloitettiin kevätlukukausi ja neljän viikon loma on ohi. Lomalla tein joka päivä jotain erilaista ja nautin olostani. Itse talvi ei ole kovin kaunis ollut, kaikki satanut lumi sulaa seuraavana päivänä ja mutaa on kaikkialla. No, nyt on selvästi kevät jo tulossa! Kouluun meneminen ei ollut niin kamalaa, pääsen näkemään kavereita ja niin, istumaan lattialla.
Ensimmäisellä lomaviikolla Ushuaiassa pelattiin valtakunnallinen jääkiekkoturnaus. Pelaajia oli 10-vuotiaista aikuisiin asti. Järjestöaktiivit tuttuun tapaan pitivät kahviota ja kentälle tultiin porukalla pelejä katsomaan. Kyseessä on Etelä-Amerikan suurin jääkiekkotapahtuma, joten lätkä on aika alullaan Argentiinassa...
Mun Buenos Airesissa asuvat isoveljet tulivat lomalla kotiin, joten liikennettä on kotona riittänyt. Yhtenä iltana toinen kysyi, voisiko sen kaverit tulla illalla syömään asadoa: "meitä on sitten 20..."
Yhdelle perhekokoontumiselle äiti teki paellaa, nam!
Ema, Pedro, Marisa, Saana, Juan sekä Moro, joka tapansa mukaan haluaa mukaan perhepotrettiin. (Epävirallinen vaihtarivalitus: tähän mennessä toi koira on pissannut kolmesti mun huoneen lattialle. Sanotaan, että sitten osaa kunnolla vierasta kieltä kun osaa riidellä sujuvasti. Lasketaanko jos suuttuu koiralle?)
AFS:n kuudesta vaihtarista neljä lähti kotiin loman alussa. Jäätiin tänne kahdestaan thaimaalaisen Priewn kanssa, ja vähän yksinäiseltä on lomalla tuntunut. Tässä on puoliväli, mitä nyt, joko aletaan laskea päiviä paluuseen, joko saa alkaa laskea? Vai tarkoittaako se että mä haluan lähteä kotiin? Enkä halua! Vuoden vaikeimpien päivien jälkeen päätin mennä taitoluistelutunneille, jutella ihan kaikille kaikkialla, panostaa vielä enemmän espanjan kieleen, tutustua uusiin vaihtareihin elokuun lopulla tosi hyvin, matkustaa maan pohjoisosiin ja juoda matea eli elää hienoa vaihtarielämää!
Yhtenä iltana Priew ja mä päätettiin tehdä ruokaa kummankin kotimaasta, ja lopulta tultiin meille tehtyämme hyvin oudot ostokset: sushiriisiä, ruisjauhoa, hedelmiä, maitoa, kinuskimaista maitoa (?!), jäätä (hei tää on sentään Ushuaia) ja maissia.
Mun tietämättä meille tuli ystäväperhe Buenos Airesista, jotka kävivät Ushuaiassa ensimmäistä kertaa eivätkä todennäköisesti tienneet että mä edes asun tässä talossa. No, tervetuloa vaan, tässä olisi sitten kansainvälinen illallinen...
Ja kaikki ennakkoluulot osoittautu turhiksi, sekä piirakat että jälkkäri maistuivat hyvin!
Priew sanoi, että suurimmassa osassa thaikodeista ei ole uunia ollenkaan, sillä kaikki ruoka (riisi, vihannekset) kypsennetään vedessä liedellä.
Viiden kuukauden jälkeen päätettiin vihdoin käydä museossa. Ushuaiassa oli 1800-luvulla neljän alkuperäisheimon lisäksi muutamia luonnontutkijoita sekä rangaistussiirtola. Valittiin siis museo, joka toimii vanhassa vankilarakennuksessa.
Tulimaan intiaaneista oon nähnyt paljon kuvia ja voisin kertoa joku kerta enemmänkin. Se on hyvin surullinen tarina, kuten kaikki muutkin amerikkalaiset alkuperäiskansat. Muutamassa kymmenessä vuodessa 1900-luvun alussa kaikki menehtyivät tavalla tai toisella eurooppalaisten vaikutuksesta.
Vankilamuseo oli hurja, ensinnäkin jääkylmä ja potentiaalinen kauhuelokuvan kuvauspaikka. (Käytiin muuten viime viikolla katsomassa yksi kauhuleffa. Yleensä kaikki leffat voi katsoa osassa näytöksistä dubattuna espanjaksi, mutta tätä ei. Harmi, olisin halunnut kokeilla pelottaako se vai kuulostaako niin serranolta että jo naurattaa!)
Kodikkaasti kaakaolla vankilan aulassa. Me ollaan Priewn kanssa (nimen lausuminen englanniks vois osuu aika lähelle) tutustuttu tosi hyvin, kuljetaan kaupungilla kahdestaan ja kikatetaan. Vakiokahvilan myyjä kysyi kerran, mistä me ollaan kotoisin, ja ihmetteli mitä suomalainen ja thaityttö täällä tekee. Vastattiin, että ei me oikein tiedetä mutta hauskaa on! Nykyään myyjä tervehtii meitä aina, että mitäs ne brunette ja blondi tänään haluaa?
Hauskaa koulun alkua kaikille!
P.S. Otsikko on sanonta. Sí como no, "kyllä kuin ei" tai "kyllä miten ei". Ton sain vastaukseksi isältä kysyessäni, pääseekö hän hakemaan meitä kaupungilta. Piti laittaa toinen viesti perään, että niin siis pääsetkö... Jälkimmäinen osa on hyvin argentiinalainen huudahdus, joka jääköön suomentamatta.
