lauantai 8. kesäkuuta 2013

Taikatalvi

Kolme viikkoa sitten satoi ensimmäistä kertaa lunta. Kävelin aamulla ovesta ulos ja totesin, että samaa tavaraa taivaalta tulee kuin Suomessakin. Olin kuvitellut, että uusi talvi saisi mut masentumaan, mutta mitä vielä. Veli ja monet kaverit ovat odottaneet talviurheilukauden alkua kuin kuuta nousevaa, ja toisten innostus tarttuu. Kyllä luminen maisema näyttää aika kotoisalta :)


Nykyään saan espanjalla saan itseni aina ymmärretyksi enkä puhu englantia enää lainkaan. Molemminpuolisella kärsivällisyydellä käyn pitkiä keskusteluja hienoistakin aiheista, ja oon oppinut ajattelemaan asioita espanjan kautta. Englanti (ruotsista puhumattakaan) on unohtunut iloisesti, kerran tunnilla tuskailin että kaikki muut on täällä oppimassa, mutta mun puhe on kerta kerralta vaivalloisempaa! No, eiköhän se muistu sieltä kun taas alkaa käyttämään. Ja kieltämättä on aika siistiä, kun ensimmäinen mieleen tullut sana on espanjaa ja pitää oikein miettiä, miten se suomeksi sanotaan.

Koulussa on jo ihan tavallista ja vähän tylsää. Luokkalaiset on tottuneet muhun, oon yksi osa ryhmää ja mukana ihan yhtä lailla kuin muutkin. Se, että meitä on luokassa kolmetoista, ja että koulussa on pakko puhuakin muille ihmisille, tekee luokasta hyvin erilaisen kuin esimerkiksi lukioryhmät ovat Suomessa. Tunnen jo nyt kaikki mun ryhmäläiset täällä paremmin, kuin tutustuin osaan vanhoista luokkalaisista koko yläasteen aikana.


Pari viikkoa sitten pääsin mukaan ryhmään, joka harjoittelee viikonloppuisin erilaisia klassisia kappaleita. Opettajan viola da gamban (kuusikielinen sello) lisäksi meillä on kaksi viulistia, kaksi huilistia sekä sellisti, joka tosin ei ole vielä kertaakaan ilmaantunut harjoituksiin. Me esiinnytään ilmeisesti joskus jossain, mutta mulla on hyvin aikaa harjoitella kappaleet ja saada muut kiinni. Yksin soitettuina mun piano-osat on jopa tylsiä eivätkä kuulosta yhtään miltään, mutta kun soittajia on viisi ja eri äänet sopii yhteen kuin palapelin palat, on soittaminen upeaa!


Toukokuun 25. päivä 1810 Argentiinassa äänestettiin uusi hallitus maan vapauttamiseksi Espanjan vallasta. Varsinainen itsenäisyys julistettiin kuitenkin vasta 9.7.1816. Itsenäisyyspäivän lisäksi täällä juhlitaan siis myös "toukokuun viikkoa", jolloin meillä koulussakin järjestettiin yhteinen juhlapäivä. Pelailtiin perinteisiä pelejä, laulettiin ja leikittiin, ja lopulta pidettiin yhteinen tilaisuus näytelmineen ja juhlapuheineen. Musiikinopettaja järjesti mut säestämään pianolla kansallishymniä, josta lopulta tuli kaunis sovitus poikkihuilun ja kitaran kanssa. Joku sanoi, että soitin ihan argentiinalaisesti, ja kai se on näiden suusta kohteliaisuus! Juhlapäivänä opin myös tanssimaan perinteistä argentiinalaista kansantanssia, chacareraa. Tätä folklorea on tanssittu meillä jopa perhejuhlissa!






Luokan kanssa käytiin telttaretkellä eräänä viikonloppuna. Itse leiri oli tosi hauska, mutta nyt kansallistunnelmissa haluan kertoa tästä kuvasta. Joku astui matekupin päälle, joka halkesi kahtia, ja hyödyttämänä heittivät sen nuotioon. Mä katsoin hetken sitä touhua, ja lopulta sanoin sen olevan väkivaltaa tätä maata vastaan, melkein sama kuin polttaisi lippua. Taisi olla jotain merkittävää kun edelleenkin jaksavat toistella sitä...


Nyt osaan kertoa vähän enemmän myös koulusta (Escuela experimental "Las Lengas"). Se ei todellakaan ole tavallinen argentiinalainen koulu. 60-luvulla Buenos Airesissa muutama ala-asteen opettaja alkoi kehitellä omaa ajatustaan hyvästä oppimisympäristöstä. Nämä opettajat opettivat taideaineita, ja lopulta perustaessaan oman koulunsa asiasta innostuneiden lapsille oli sen ohjelmassa paljon kirjallisuutta, musiikkia sekä kuvataidetta. Sittemmin ajatus (experimental = kokeellinen?) on levinnyt ulkomaille asti. Ushuaissa näitä kouluja on jopa viisi, joista kolmessa on myös yläaste eli ikävuodet 12-17.  Lisäksi täälläkin voi opiskella nimenomaan tällaisen koulun opettajaksi.

Opetushallitus ei ole ikinä hyväksynyt tätä ajatusta opetuksesta. Nämäkin koulut ovat julkisia ja maksut pieniä, mutta valtio saattaa jättää maksamatta sekä opettajien palkat, oppilaiden materiaalit että vesiputkien korjauksen. Kaikki koulussa lähtee siis opettajien, oppilaiden sekä vanhempien yhteistyöstä, ja lähes kaikki ylläpito sekä varainkeruu tehdään talkoilla.


Kokeita ei ole eikä arvosanoja anneta, mutta ainakin periaatteessa seurataan valtion opetussuunnitelmaa. Tärkein ajatus on, että jokainen oppii asioita toisia seuraten mutta omassa tahdissaan. Akateemisiin saavutuksiin ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota. Varsinainen opiskelu yläasteella noudattaa usein samaa kaavaa: opettaja selittää aiheesta tunnilla, jonka jälkeen jokainen kirjoittaa paperille muistamansa asiat sekä etsii itse uutta tietoa aiheesta. Teksti otsikoidaan asia-aineen tapaan, kirjoitetaan kaunokirjoituksella ja loppuun piirretään värikäs nauha merkiksi lopettamisesta. Nauhan eli guardan perimmäinen tarkoitus ei oo mulle selvinnyt, ilmeisesti on tarkoitus rauhoittua hetkeksi tekemään jotain kaunista ja ajatella (?) tehtyä työtä.

Kaikki kuulostaa varmasti todella oudolta, mutta mä olen jo täysin tottunut kaikkeen. Teen töitä vähän soveltaen ja itse valikoiden. Silti mun mielipide muiden koulunkäynnistä ja siitä, riittääkö se (ensin harjoitellaan vartti oikeinkirjoitusta esimerkkitekstin avulla ja lopputunti piirretään kuvaa kyseisestä tekstistä), on hieman erilainen. Lukioikäisten pitäisi käydä koulua enemmän kuin kuusi tuntia päivässä, josta suurin osa istutaan piirissä odottaen. Toisaalta vain harvassa muussakaan koulussa täällä opitaan yhtään sen enempää! Vaihtarikaverin koulussa katto putosi alas, jolloin uutta rakennusta ei löydetty kuukauteen eikä koulua siis kuukauteen käyty. Monissa tavallisissa kouluissa opettajat lakkoilevat ja jättävät tunteja väliin joka toinen päivä, ja joka viikko keskustassa järjestetään mielenosoituksia opetuksen parantamiseksi kaikissa kouluissa. Provinssin hallitus ei tietenkään tunnu tekevän yhtään mitään...

 Las Lengasissa oppilaat oppivat hyvin erilaisia asioita hyvin erilaisella tavalla. Koko systeemissä on paljon asioita joista mä tykkään ja joista Suomen mestarillisella koululaitoksellakin olisi jotain opittavaa!


Ja tietenkin tällä viikolla pääsin juhlimaan mun synttäreitä. Nautin koko päivän kaikkien haleista ja onnitteluista ja ihanaa oli saada muistamisia Suomestakin, kiitos kaikille! Perjantaina sain luvan kutsua vaihtarit sekä luokkakaverit syömään pitsaa. Hauskaa oli ja siltä kyllä kuulostikin! CHANCHO!


Oon saanut ympärilleni täällä upeita ihmisiä ja monien kanssa haluaisin olla tekemisissä loppuelämän. Koko elämä täällä tuntuu omalta ja nautin asioista, joita teen. Toisaalta, sitä mukaa kun vaikkapa tunnen yhteenkuuluvuutta ryhmän kanssa tai alan tuntea itseäni hieman argentiinalaiseksi, huomaan myös olevani hyvin erilainen kuin muut ja ylpeä omasta kotimaasta.

Vaihtarivuosi on jo tähän mennessä osoittautunut valtavan hienoksi kokemukseksi. Suosittelen siis ehdottomasti vaihtariksi lähtöä, riippumatta siitä tunteeko itseään seikkailunhaluiseksi tai kielitaitoiseksi tai ulospäinsuuntautuneeksi. Kyse on ainoastaan omasta asenteesta!

Muistakaapa myös kaikki, että kesällä ja syksyllä Suomeenkin saapuu suuri määrä vaihtareita eri järjestöjen kautta eri pituisiksi ajoiksi, ja isäntäperheiden etsintä on jo kovassa vauhdissa. Isäntäperheenä oleminen ei vaadi ihmeitä mutta antaa paljon. Onnellisena vaihtarina haluan kertoa, että tekin voitte mahdollistaa upean kokemuksen sekä nuorelle että itsellenne.

Netistä löytyy informaatiota, kokemuksia, vaihtoehtoja; multa voi myös kysellä jos mieleen tulee jotakin. Kansainväliset ja talviset terveiset kaikille!

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että kirjoitit blogia pitkästä aikaa. On niin kiva nähdä kuviakin. Kuinka monta vierasta sun synttäreillä oli? Mitä söitte kakun lisäksi?
    Meitä kansantanssi-ihmisiä kiinnostaa varmasti kuulla enemmän tuosta kansantanssista. Onko muitakin perinteisiä tansseja vai onko tuo nimenomaan ainoa tanssi jota kansantanssiksi kutsutaan? Upeat puvut tytöillä, mielettömät helmat! Terveiset!

    VastaaPoista
  2. Hyvää synttäriä Saana jälkikäteen! Ja kiitos taas kuulumisista, olen oppinut aikalailla Argentiinasta. Hyvää hmmm...talven jatkoa ilmeisesti sinne päin ;-).t.Kirsi R

    VastaaPoista
  3. Meitä oli yhteensä melkein 20, joten päätettiin syödä helposti ja hyvin pitsaa. Toki on muitakin tansseja, sambaa on ainakin tanssittu. Muita ei ole tullut vastaan, tai sitten ne on vain sen verran vaikeita ettei kouluissa ruveta opettelemaan.
    Meillä koulussa tanssitaan myös erilaisia piiritansseja ympäri maailmaa. Kerran sain sätkyn kun levyltä lähti soimaan Värttinän biisi! Askeleet on suht yksinkertaisia, sellaisia letkatansseja joita löytyy ihan maailman joka kolkasta. Osa oppilaista tanssii hyvin ja tykkää siitä, osa taas tallustaa eikä voisi vähempää kiinnostaa. Hauskaa se on kun lähtee oikeella asenteella! :)
    Kiitos onnitteluista, kyllä täällä talvi on. Heinäkuun alussa alkaa talviloma!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Saana kouluselvityksestä. Ja suuren suuri onnitteluhalaus! Olit kyllä mielessämme synttäripäivänä, mutta kaikenlaiset nettihommat on viimeaikoina jääneet vähiin.Kuulostaa, että susta on tullut jo ihan argentiinalainen - sekä kirjoituksesi että kirjoittamattomuutesi perusteella :-).

    VastaaPoista