Aamulla lähdetään kouluun aikaisin, noin varttia yli seitsemän. Jokainen etsii jotain syötävää itselleen ennen lähtöä, ja aamupala on yleensä makea: Vaaleaa paahtoleipää, voita tai hilloa, teetä, kaakaota. Maito tosiaan myydään pusseissa!
Opettajat kokoontuvat yhteiseen piiriin ennen tuntien alkua, joten mulla on aikaa vaikka tehdä koulutöitä tai auttaa keittiössä. Kymmentä yli kahdeksan kaikki ovat ehkä saapuneet paikalle, jolloin hiljennytään hetkeksi ennen töiden aloittamista. Kuvassa ala-asteen piirejä, etualalla koulun nuorin ryhmä.
Ensimmäinen oppitunti kestää noin varttia vaille kymmeneen, jonka aikana yksi ryhmistä valmistaa sämpylöitä ja matea koko koululle. Keittiövuoro vaihtuu päivittäin, joten yhtenä päivänä saattaa olla vanhimpien oppilaiden tekemiä juustolla täytettyjä sämpylöitä ja seuraavana neljävuotiaiden kokkareleipiä.
Jokaisella oppilaalla on vuorollaan omia tehtäviä: välipalan tarjoilu, tiskaaminen, koulutarvikkeiden järjestäminen, siivoaminen... kaikki tehdään yhdessä.
Nyt mulle selvisi asia, jossa tämä koulu on valovuosia Suomen kouluja edellä: jokaisen täytyy lukea yksi kirja kuukaudessa. Ja meillä lukiossa opettaja suunnilleen pahoitteli, että tän kurssin OPS:n mukaan täytyy lukea yksi kirja! Täällä luetaan ihan oikeita, paksuja kirjoja eikä mitään futistähtien elämäkertoja hyväksytä. Mä oon lukenut söpöjä eläinnovelleja tiikereistä ja papukaijoista, ja ymmärrän hyvin! Seuraava kirja on jo tiedossa, se on jo paksumpi, ja musta on ihanaa nähdä mun edistyminen tällä tavalla.
Mä en meinannut uskoa koko juttua lukemisesta, mutta mun mielestä tää on pelkästään hyvä asia. Kyllä täällä jotain osataan paremmin!
No... on niitä hyvin, hyvin kummallisiakin asioita. Viime viikolla sain tutustua koulun rangaistuskäytäntöihin. Eräänä aamuna opettaja kertoi, että yhden oppilaan sisäkengät olivat kadonneet jäljettömiin. "On todella tärkeää, että jokainen voi tietää, että koulupaita, kengät ja kaikki muut tavarat pysyvät tallessa koulussa..." Ei taas, sanoivat mun kaverit. Mutta kyllä: me istuttiin piiriin samalla tavalla kuin välipalalla, ja tehtävänä oli ajatella niitä kadonneita kenkiä. Siinä sitten ajateltiin 75 minuuttia. Tällä kertaa riitti vain yksi oppitunti, mutta kaverit kerto aikaisemmista tapauksista. Kerran ne oli piilottaneet kaikki laulukirjat pianon sisään ja istuneet siitä hyvästä viikon!
Välipalan jälkeen lähdetään noin puolen tunnin välitunnille. Sateisella säällä ei ilmeisesti tarvitse mennä ulos, mutta yleensä täälläkin kestää kymmenen minuuttia ennen kuin kaikki oppilaat on hätistelty pihalle. Mun luokkalaiset pyörii yleensä noiden takaovien edessä samanlaisena laumana kuin Suomessakin.
Välitunnit on mulle yleensä päivän huonoin hetki. Vaikka viihdyn mun ryhmän kanssa tosi hyvin, seuraan keskustelua ja nauran mukana, en oikein tunne ketään kunnolla. Sitten kun porukka hajaantuu ympäri pihaa jokainen omien kavereidensa kanssa, tuntuu typerältä roikkua jonkun puolitutun mukana. Olo on yksinäinen ja puhuminen tosi vaikeeta. Sellanen fiilis menee yleensä nopeasti ohi, enkä mä ikinä koulussa murjota.
Meillä on päivässä vain kahta eri oppiainetta. Ainetta vaihdetaan joko yhdeltätoista toisen oppitunnin alussa tai kahdeltatoista, kun ala-asteen oppilaat lähtevät kotiin. Yleensä koulussa on hyvä työrauha, mutta koska välitunnit ja loppupiirit järjestetään porrastetusti, välillä meidän piirin ympärillä juoksee kolmekymmentä ulkovaatteitaan etsivää lapsukaista eikä hiljaisuudesta ole tietoakaan.
Kuvassa muutama esimerkki kiitettävästä keskittymisestä opetuskeskusteluun :D
Kolmas oppitunti loppuu 13.30. Siivousvuorossa olevat oppilaat alkavat lakaista lattioita ja loput kokoontuvat isoon saliin. Taas syödään sämpylöitä! Ennen kotiin lähtöä lauletaan muutama laulu kitaran säestyksellä. Yleensä ehkä kymmenesosa oppilaista laulaa, mutta jos opettaja valitsee kivemman laulun, useampikin liittyy mukaan. Laulaminen ei ole noloa, mutta aika moni sanoo ettei osaa ja istuu siksi hiljaa. Mä tykkään lauluista, ja johan se olis tylsää istua taas tuppisuuna tyhjyyteen tuijottaen! Muutaman laulun jälkeen opettajat alkavat luetella oppilaiden nimiä vähitellen, ja poistumisluvan saaneet jättävät kenkänsä hyllyyn seuraavaa päivää varten. Koulupaidat viedään kotiin vain viikonloppuisin pesuun, muuten niitä säilytetään naulakoissa.
Tänään on kuitenkin tiistai eli liikuntapäivä, joten meidän ryhmä jättää loppupiirin väliin. Osa auttaa paria opettajaa tekemään ruokaa kaikille; yleensä pitsaa tai empanadoja.
Lounas syödään keittiössä jutellen ja nauraen. Tiedän, ettei kukaan oo valtavan edustava syödessään, mutta musta tässä on tosi kodikas tunnelma. Enhän mä sieltä kovin pahasti erotu?
Ja niin, kiitos mummulle ihanasta neuleesta, joka on saanut paljon kehuja muiltakin!
Bussimatka liikuntapaikalle on myös kokemus kahdentoista yli-innokkaan latinon kanssa, suosittelen.
Tämä kouluviikko on ehkä ollut paras kaikista. Tiistaina kaikki otti paljon kuvia mun kameralla, ja sillä verukkeella pääsin mukaan Facebook-ryhmään. Keskiviikkona opetin lisää suomea ja laulettiin mun opettamaa laulua; koko koulu tuli katsomaan että millä kielellä noi loitsuaa!
Torstaina vedin matematiikantunnilla psykiatri-leikin, joka oli lopulta suurmenestys. Lukkiuduttiin varastohuoneeseen ryhmän kanssa, pelattiin kaksi tuntia ja naurettiin vedet silmissä. Olis kiva selventää enemmän, mutta psykiatrin ideaa ei saa paljastaa! Mä annoin kaikki ohjeet espanjaksi, pysyin mukana leikissä ja ymmärsin melkein kaikki kysymykset. Muutamia ratkiriemukkaita hetkiä kyllä tuli vastaan, kun en ymmärtänyt mitä musta puhuttiin enkä tietenkään voinut kysyä. Kun mä silmät kirkkaina vakuutin, että mun paita ei ole vihreä, joku alkoi jo opettaa mulle värejä kun en kerran osannut. Nyt pelkään jo paljastaneeni liikaa!
Nimikierros!
Ylhäällä vasemmalta Rodrigo, Lautaro, minä, Gio, opettaja Fernando, Selene ja Facundo,
alhaalla vasemmalta Francisco, Nicolas, Francisco, Jasmin, Luis, Yamila ja Nair. Voi noita poikien nimiä!
Täällä on muuten tosi yleistä sekä pidentää että lyhentää nimiä. Multa kysytään usein mun lempinimeä, ja mä totean että ihan Saana vaan. Se onneks sopii aika hyvin espanjan kieleen eikä aiheuta suuria vaikeuksia, kun en liian tarkka oo. Kyllä mua silti hämmentää suunnattomasti, kun joku opettaja sanoo mun tuotua matekannut yläkertaan:
- ¡Gracias, Sanchi!
Mä oon siis päässyt taas aika paljon lähemmäs mun luokkalaisia. Kaikki kuuntelee ja innostuu mun jutuista. Jopa sellaiset, jotka on vaikuttanu tosi erilaisilta eikä kovinkaan kiinnostuneilta koulusta saati musta, on tullu mulle juttelemaan. Tuntuu, etten enää oo pelkästään se tyttö Finlandiasta vaan ihan oma itseni. Mahtavaa!
Iltaisin mulla kahdesti viikossa englantia. Kerran viikossa oon käynyt tangotunnilla, jonne pari vaihtarikaveria mut houkutteli. On se ihan hauskaa mutta tosi vaikeeta! Muuten mä kotona oleilen rennosti, pelailen Martinin kanssa, soitan pianoa, teen (lue: piirrän) koulutehtäviä tai lueskelen. Haluasin päästä enemmän mukaan vapaa-ajan porukoihin, mutta enköhän ajan kanssa saa kavereita, joiden kanssa viettää aikaa. Toisaalta arki-illat on mukavan rauhallisia verrattuna niihin viikonloppujen asadokarnevaaleihin!
Päivällinen syödään kymmenen aikaan. Se on perheen yhteinen hetki ja aika vaihtaa kuulumiset. Siinä alkaakin päivä olla pulkassa, mutta ruoan jälkeen tehdään vielä läksyjä, korjataan oppilastöitä tai ollaan pitkään koneella. Hämmästelen sitä, miten vähillä unilla täällä pärjätään!
Vielä hieman muita kuulumisia viikolta. Nyt olin ensimmäisellä AFS-leirillä, jonne saapuivat lisäksi vaihtareita parista pohjoisemmasta kaupungista. Hauskaa oli, leikittiin leireille tyypillisiä yhteisleikkejä (ninja, tukkihumala sekä hassu taputuskisa espanjaksi) ja päiviteltiin tätä menoa. Kaikilla vaihtareilla on ollut hyviä ja huonoja hetkiä, kaikilla on suunnilleen samat haasteet ja odotukset. Musta on ihanaa, että mulla on niin paljon aikaa vielä oppia uutta ja tehdä täällä kaikenlaista!
Heips, kiva kuulla lisää koulusta, on se niin erilaista menoa.
VastaaPoistaKerro vielä löytyikö kadonneet kengät? Minkä suomalaisen laulun opetit luokalle? Mitä muuta liikuntaa kuin melomista olette tehneet liikuntatunneilla?
Pakko sanoa eriävä mielipide tosta lukemisesta! Vaikka itsekkin pidän lukemisesta, en silti jaksaisi lukea kirjaa kuukaudessa - tosi harva kirja on oikeesti ollut sellainen mistä oon tosissani pitänyt ja jaksanut lukea itteään pakottamatta. Suomen lukiossa hommaa riittää muutenkin niin paljon, että en mielelläni käyttäisi vapaa-aikaa pakollisen kirjan lukemiseen, ellei se tulis omasta tahdosta.
VastaaPoistaMun mielestä ois tärkeempää pienempänä kannustaa enemmän lukemaan, koska onhan se säälittävää miten jotkut eivät ole lukeneet juurikaan kirjoja. Mun mielestä sillä ei ole niin paljon merkitystä lukeeko enää tämänikäisenä yhtä paljon, koska pienenä kaiken muun kasvun myötä on ne kielelliset taidotkin kehittyneet (ainakin olettaisin näin, jos siis tiedät mitä tarkoitan). Ja usein unohdetaan, että monet nuoret (esimerkiksi minä) lukevat paljon, vaikka eivät lukisi kirjoja. Kyllä mä ainakin luen melkeen kokoajan jotain, kun oon koneella, ja sitä oon useempia tunteja useana päivänä viikossa :)
Mutta hei, tätä sun blogia on tosi kiva lukea ja on mielenkiintosta, kun siellä on esimerkiksi toi koulunkäynti niin erilaista :D
On ihan totta, että Suomessa lukiolaisen aikatauluun ei kirja kuukaudessa välttämättä mahtuisi. Täällä koulussa opetuksessa korostetaan aivan erilaisia asioita ja aikaa käytetään hyvin toisenlaisiin tehtäviin! Kaikki eivät pidä kaikesta, eikä kenenkään vapaa-ajankäyttöä voi ruveta arvostelemaan, mutta monet ihan turhaan kauhistelevat sitä yhden pakollisen kirjan lukemista koulussa. Ja, no, mä olen myös sitä mieltä, että oikea kirja juonensa sekä puhtaan kielensä kanssa on ihan eri asia kuin mikään muu teksti.
VastaaPoistaMutta kiitos mielipiteestä, oli hauska ruveta miettimään että mitä mieltä mä oikeesti oon tästä :D Ja kovasti kiitos kehuista. :) Terveisiä!