perjantai 29. maaliskuuta 2013

La Semana Santa

Moikka,
viime aikoina kaikki on tuntunut niin onnellisen tavalliselta, että blogin päivittäminen tuntui todella vaikealta. Otin vähän etäisyyttä ja nyt taas onnistuu. Apukysymykset on toivottuja; mun on helpompi vastata tiettyihin kysymyksiin kuin miettiä, että mitähän mielenkiintoista mä tänään olen kokenut. Rohkeasti siis vain lähettämään sähköpostina tai suoraan blogiin vaikka kokonaisia listoja!

Kotona kaikki hoituu jo rutiinilla. Tiedän, mitkä kotityöt kuuluu mulle ja mitä mun oletetaan tekevän - eli ei paljon mitään. Meidän ei ikinä tarvitse tehdä ruokaa, ehkä lämmittää ja tiskata astiat jälkikäteen. Joskus mä pyörittelen päätäni sisäisesti, kun veli ei jaksa tehdä kaakaotakaan itse... Talossa käy kotiapulainen arkiaamuisin, joka siivoaa, pesee pyykit, joskus jopa käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Perhe pitää kovasti meidän apulaisesta, joten minkäänlaista "erottelua" tässä asiassa ei ole, ammatti siinä missä muutkin, mutta mulle se oli ensin tosi outoa. Joku vieras ihminen pesee ja silittää mun vaatteet ja vielä kantaa ne mun huoneeseen!

Kotitöiden jaossa ja nuorten itsenäisyydessä näkyy selvä ero suomalaisten ja argentiinalaisten nuorten välillä. Koulun loputtua kahdeksantoistavuotiaina ei ole mikään kiire muuttaa pois äidin täysihoidosta ja monet "lapset" jäävät kotiin vuosiksi. Ushuaia on hieman eri asia, koska opiskelupaikkoja ei täällä käytännössä ole. Siispä suurin osa nuorista muuttaa Buenos Airesiin, mutta sielläkin on isovanhemmat tai muita sukulaisia, joiden luona asua. Jopa koulussa ollessani huomaan, että meno on välillä aika lapsellista.

Koulusta vielä pari huomiota. Periaatteessa ei saa käyttää meikkiä, mutta harvoinpa siitä kenellekään huomautetaan. Monet viihtyvät collegehousuissa ja meikittä koko kouluviikon. Pari viikkoa sitten pidettiin pitkä saarna lävistyksistä ja pipoista, mutta eihän se tuntunut tehoavan. Opettajat käskevät riisumaan pipon kymmenen kertaa päivässä, mutta heti kun silmä välttää... Mulle tulee tästä jatkuvasta näytelmästä todella kotoinen olo!

Tällä viikolla on Semana Santa, pyhä viikko eli pääsiäinen, ja koulusta on viikko lomaa. Kotona maman, veljen ja naapurintytön kanssa tehtiin itse kymmeniä suklaamunia, jotka koristeltiin ja käärittiin sellofaaniin tutuille vietäväksi.


Huomatkaa matekuppi, argentiinalaisuuden inkarnaatio, keskellä pöytää.


Kylläpä tuli kauniita; yksi Suomen lippukin tuli yleisön vaatimuksesta väsättyä. Noita näperrellessäni tajusin pysäyttävän asian; mä en ole kertaakaan nähnyt täällä syötävän karkkia! Vaikka täällä syödään jatkuvasti, herkut ovat aina suklaata tai leivonnaisia.

Viime aikoina oli lisäksi pari muuta kansallista juhlapäivää: Falklandsaarten sodan sekä sotilasdiktatuurin muistopäivät. Olen saanut kuulla molemmista todella mielenkiintoisia asioita. Ehkä olisi hyvä tutustua aiheeseen vielä enemmän, mutta ei kai tällaisesta voi ikinä täysin puolueettomasti kirjoittaa. Nämä ovat siis omia huomioitani!


Kansallistunne on vahva ja kovasti pyritään eroon eurooppalaisista "isäntämaista". Pyrkimys olla riippumaton on yksi syy englannin vähäiseen opetukseen. Katso tarkkaan taulun alareunaa. Pohjoisamerikkalaisetkaan eivät taida olla täällä kovin suosittua väkeä, mutta eihän Falklandsaarten sodasta kertovaan tauluun voitu painaa Britannian lippua... Oikeastaan jo saarten nimi on poliittinen kannanotto, argentiinassa saaret ovat ehdottomasti Islas Malvinas.

Sotilasdiktatuurista kuulin rankkojakin asioita. Ihmisoikeusloukkaukset olivat arkipäivää ja kadonneita kymmeniä tuhansia. Kaikesta on vain muutama vuosikymmen ja jäljet edelleen näkyvissä. Nämä ovat asioita, joista löytyy erilaisia versioita enkä uskalla mennä tekemään liian nopeasti omia johtopäätöksiä. Kun pystyn keskustelemaan kunnolla espanjaksi, kirjoitan enemmän ja kerron näiden ihmisten version tapahtumista.

Tässä muuten on ehkä syy siihen, että täällä suhtaudutaan rikollisuuteen hieman löyhästi. Sääntöjä kyllä on, mutta niiden noudattaminen niin tai näin. Mieluummin hyväksytään "pieniä" ongelmia kuin vahditaan ja rajoitetaan ihmisiä liikaa. Toimivaa, en tiedä, mutta se näkyy täällä.


Luonto jaksaa ihmetyttää jatkuvasti. Metsä on lengapuiden takia täysin erilaista kuin Suomessa, mutta luonto on puhdasta. Purojen vesi on juotavaa ja syötäviä marjoja löytyy täältäkin paljon. Asiaan perehtynyt saisi tästä irti varmasti paljon enemmän, mä en osaa sanoa kuin että onpa kaunista!

Huomenna lähdetään pariksi päiväksi Chilen puolelle retkeilemään. Koska maman monet läheiset ystävät ovat meidän koulussa töissä, viikonloppuisin tapaan aina vähintään neljä mun opettajaa. Ensin yksi opettaja saattaa tulla meille illalliselle ja me vuorostamme käydään juomassa matea toisen luona. Nytkin retkelle on lähdössä muutama... Musta se on hauskaa, koska kaikki opettajat ovat mulle aina niin mukavia ja koko koulu tosiaan yhtä suurta perhettä!

En tiedä, tuliko tehtyä vähän turhankin tarkkoja havaintoja. Ne saattavat kuulostaa negatiivisilta, mutta ikinä en vertaa, ovatko asiat lopulta parempia tai huonompia - ne ovat vain erilaisia. Mä viihdyn täällä todella hyvin ja pidän sekä kaupungista että ihmisistä. Turhautumisen ja kodin kaihoamisen hetkiä tulee, mutta ne menevät nopeasti ohi. Tutustun yhä paremmin koulukavereihin, vietän mukavaa aikaa perheen kanssa, taivutan imperfektimuodon oikein, joku kehuu pianonsoittoani, saan kauniin kortin Suomesta... Iloisia hetkiä on paljon!

Sellaista siis tällä kertaa, hyvää pääsiäistä kaikille!

5 kommenttia:

  1. Mukavaa pääsiäisen aikaa!On todella mielenkiintoista kuulla mahtavia kuvauksia sieltä kaukaa.Hienoja suklaamunia!T.Huki-täti

    VastaaPoista
  2. Kiitos Saana hyvästä blogista. Hienosti näyttää sulla siellä lähteneen käyntiin vaihtarivuosi. Mukavaa huhtikuuta!! terv.Kirsi

    VastaaPoista
  3. Ilmeisesti kotiutuminen on hyvässä vauhdissa, kun blogikirjoittelu harvenee. Hyvä merkki ;-). Onko koulun pedagoginen tausta jo selvinnyt? Olisin kiinnostunut hieman siitä eli kun lisätietoa irtoaa, niin kerrohan. Otso oli nähnyt Lahdessa jonkun tarhatädin ja oli vakuuttanut Airille, että siinä on Saana. Eli mielessä olet! Hauskaa, kun lukea tuosta maten litkimisestä. Multakin on jo joitakin vuosia löytynyt kaapista harvekseltaan käytössä oleva matepussi. Taidan säästää sulle.

    VastaaPoista
  4. Terve Saana! Kiva lukea blogia ja varmaan kiva myös kirjoitella sitä. Kaukana kotoa ja erilaisessa kulttuurissa saa ainakin perspektiiviä elämään, kokemusta on. :) Tsemppiä.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että Otso muistaa vaikka etsiikin mua vähän väärästä maailmankolkasta! Mä luulen myös että kukaan ei tule kilpailemaan mun kanssa matepusseista... Hyvä kuulla, että blogin lukeminen on mielenkiintoista. Asiat tosiaan näyttää erilaisilta näin kaukaa, ja vastahan tässä alussa ollaan. Kiitos kehuista! :)

    VastaaPoista