"Koulunkäyntiä"

Moikka!
Aika kuluu todella nopeasti ja muutamassa päivässä on kertynyt valtavasti kerrottavaa. Fiilikset vaihtelee saman päivän aikana laidasta laitaan kuten Ushuaian sää konsanaan. Tänään on ollut ainakin kymmenen sadekuuroa ja yhtä monta aurinkoista hetkeä siinä välissä. Tuon voi ymmärtää sitten miten haluaa!
Lauantaina meillä oli talo täynnä väkeä, perhe oli kutsunut ystäviä syömään perinteistä asadoa. Ensin mulle sanottiin, että vieraat tulee viideltä ja että heitä on kolme. No, viideltä ei näkynyt ketään. Seitsemän aikaan väkeä alkoi tulla ja lopulta meitä oli kolmetoista, mutta ne mulle mainitut vieraat sitten jättivät tulematta... Oon jo kyllä aika tottunut tähän meininkiin enkä ahdistu pienistä suunnitelmanmuutoksista ja/tai aikatauluista viivästymisistä!

Asado on siis perinteinen parillalla valmistettu grilliruoka, jota varten meidän talossa on ihan oma uuni. Grillissä oli erilaisia lihoja ja jopa muutamia vihanneksia, jotka syötiin ystävien ja sukulaisten kanssa jatkuvan puheenpalpatuksen säestämänä. Ainoa hiljainen hetki oli, kun mut laitettiin soittamaan pianoa ja kaikki kuunteli sanaakaan sanomatta. Sain myös maistaa argentiinalaista jäätelöä, joka oli just niin hyvää kuin oon kuullut. Hauska ilta siis!

Sunnuntaina kävin tallentamassa näkymiä koulumatkan varrelta. Joskus mietin, onko noi vuoret tuolla ihan oikeita vai pahvikulissi. Näyttävät välillä niin maisemaan liimatuilta!

Iltapäivällä mulla oli ensimmäinen AFS-tapaaminen. Leivoin sinne mutakakun, joka lopulta onnistu yllättävän hyvin ottaen huomioon, että käytin outoja jauhoja, kaasu-uunia enkä löytänyt desimittaa mistään... Kakku kuitenkin katosi nopeasti parempiin suihin, mikä kertoo AFS:n toiminnasta valtavasti: aina kun tavataan, syödään.

Nyt näin AFS:n Ushuaia-vaihtarit: kolme "vanhaa", jotka ovat olleet täällä jo puoli vuotta sekä me kolme uutta: Suomi, Uusi-Seelanti, Thaimaa. Lisäksi tapasin koko joukon tukihenkilöitä, vapaaehtoisia sekä hostperheitä. Muuan nainen alkoi yhtäkkiä puhua mulle suomea; sillä oli suomalaiset vanhemmat, vaikka oli asunut koko ikänsä täällä. Musta oli todella hassua puhua omaa kieltä ja kyllä ne muutkin meitä taisivat ihmetellä! Iltapäivä meni niin äkkiä, etten saanut otettua yhtään kuvaakaan. Me vaihtarit saatiin jakaa tuntojamme rauhassa, mikä on joka kerta yhtä vapauttavaa!

Maanantaina alkoi sitten koulu. Mä hermoilin koko aamun ja lopulta löysin itseni istumasta kymmenen tummahiuksisen ja -silmäisen ikäiseni kanssa. Osasta näki, että ei todellakaan vois vähempää kiinnostaa, ja saivatkin jonkun saarnan heti aamutuimaan. Syy jäi multa ymmärtämättä... Kyllä ne laittoivat siniset koulupaitansa ylleen, mutta varmuuden vuoksi piti huppari kiskoa kaiken päälle ja vetää vetoketju kiinni ylös asti. Mut huomattiin vasta, kun opettaja mut oikein esitteli. Koko ensimmäisen päivän olin aika hukassa ja olo oli yksinäinen. Pari tyttöä jutteli mun kanssa hetken, mutta muuten sain kuunnella muiden liian nopeaa puhetta ja nähdä "mikätoionmitäsetekee" -vilkaisuja huppujen alta.

Tiistai alkoi heti paljon paremmin. Loman loppumisen toivottomuus oli unohdettu ja huputkin otettu pois päästä. Mulle selitettiin asioita, autettiin papereiden kanssa ja kyseltiin Suomesta. Yksi tytöistä puhuu hyvin englantia ja toimi tulkkina. Päivän mittaan sain suustani jo espanjaa, jota moni kehui. Iltapäivän liikuntatunnilla meidän ryhmä lähti paikallisen melontakoulun "lammelle" melomaan ja ilmassa oli jo me-henkeä!

Jos ei ota huomioon näitä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia, koulupäivät ovat olleet kuin kuviskerhoa. Siinä seitsemäntoistavuotiaat opiskelijat istuivat piirissä ja värittivät tusseilla! Jokaisella oppilaalla on oma kansio, johon kootaan kaikki koulutyöt. Ensimmäisellä viikolla askarrellaan jokaiselle aineelle oma kansilehti. Mä sain koulussa vahaliidut käteen ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen. Täytyy sanoa, että lattialla istuen puinen alusta polvien päällä piirtäminen oli vaikeeta! Lisäksi kaikki kirjoitetaan mustekynällä, jollaista mä en oo ikinä kädessäni pitänyt. Teen kirjoitusvirheitä ja sotken käteni musteeseen, mutta kyllä tää mulle sopii! En ymmärrä itse opetuksesta yhtään mitään, mutta ainakin mulla on kauniit kansilehdet sekä oikein tehdyt sisällysluettelot. Luonnontieteen tunnilla piti valita kuva eläimestä ja mä tietenkin tein valintani teeman mukaisesti!

Ensimmäisen päivän shokista toivuttuani meen kouluun hyvillä mielin. Minkäänlaiseen keskusteluun en pysty, mutta hymyilen nätisti ja nauran yhteisille vitseille. AFS:n tapaamisessa sanoivat, että koulussa ei saa olla kaktus. Selvä!

Lisää koulunkäyntiä, kuvia ja kuulumisia luvassa. Hauskaa koulupäivää kaikille niille, joilla sellainen tänään on!