sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Bien, gracias

Otsikko kertoo mun yksipuolisesta kielitaidosta: en osaa vastata siihen kysymykseen mitenkään muuten. Hyvin, kiitos hyvin, kaikki hyvin, tosi hyvin. Ymmärrän kyllä yhä enemmän, mutta puhe laahaa kaksikymmentä mailia jäljessä. Kai tässä vaaditaan vain kärsivällisyyttä, kyllä mä sen opin! Sitä paitsi joskus on oikein mukava tuudittautua sillä, ettei mun kuitenkaan oleteta mitään tajuavan saati sanovan.

Ensimmäisen kouluviikon aikana oon opettanut suomea, lausunut runoja, kertonut Suomen historiasta, piirtänyt, maalannut, pelannut shakkia, istunut piirissä ymmärtämättä mitään sekä istunut piirissä jotain ymmärtäen. Mun koulu on tosiaan erilainen kuin muut ja vieläpä aika pieni. Opettajat tuntevat oppilaiden perheet ja suunnilleen kyyditsevät nämä kotiin. Vanhempien voimin pidetään talkoita ja myyjäisiä, joilla hankitaan rahaa koululle, ja retkiä järjestetään paljon. Aamuisin mä tykkään mennä koulun keittiöön auttamaan ihan vain siksi, että siellä on mukava yhdessä tekemisen tunnelma!


Oon päässyt suunnilleen mukaan mun ryhmään: torstaina olin kahden tytön kanssa toisen kotona opettamassa kirosanoja puolin ja toisin. Huomasin tulevani hyvin toimeen kummankin kanssa ja meillä oli hauskaa! Olin tosi helpottunut, mielessäni olin maalaillut jo kauhukuvia yksinolosta. 
Selene ja Gio puhuvat hyvin englantia, mikä voi olla huono juttu, mutta toisaalta ne on koko luokan ainoat kielitaitoiset ihmiset. Keskiviikon englannintunti oli osalle ryhmäläisistäni elämänsä ensimmäinen...


Kuvassa matematiikkaa. Ensimmäinen tehtävä oli piirtää ruutupaperille geometrisiä kuvioita ja värittää ne kauniilla väreillä. Terveisiä vaan 12A:n valiomatikkaryhmälle!


Välitunneilla lähinnä norkoilen muiden porukoissa ja yritän ymmärtää keskustelua. Perjantaina kuitenkin hain sisältä shakkilaudan ja päättäväisenä kysyin, kuka pelaa mun kanssa. Yksi ryhmän pojista suostui, tosin uhaten, että mä tuun häviämään. Peli kesti koko päivän, ja lopulta meidän ympärillä oli varmaan kolmekymmentä ihmistä opettajia myöten. Ryhmäläiset kommentoi mun siirtoja, enkä tietenkään ymmärtänyt, oliko ne hyviä vai huonoja... Lopulta peli ratkesi mun voittoon. Poika sanoi, ettei pelaa enää koskaan mun kanssa :D On kiva osata jotain, kun muuten oon kuin pikkulapsi joka ei ymmärrä mistään mitään! Nyt viimeistään koko koulu tuntee mut, moikkaa mulle ja huutelee mun nimeä kuka mitenkin varioiden. Opetin kaikille muutamia sanoja suomeksi, ja nyt saan kuulla hilpeitä huamentta-tervehdyksiä tai rakasstan sinu-a -lauseita suurella draamalla esitettynä!

Parina iltana oon tavannut vaihtarikavereita ja käynyt kaupungilla kävelemässä. Kun sanoin, että suomalaiset ovat ujoja, kukaan ei ollut uskoa mua :D Oon omaksunu puheeseen paikallisen IHANAA/KAMALAA -tyylin ja huidon käsilläni koko ajan. Lisäksi, kun joku puhuu vihdoin mun kanssa englantia ja saan ilmaistua itseäni kunnolla, oon aivan innoissani eikä puheesta tule loppua! Odotas kun opin espanjaa... Kaveriani lainaten, kohta mäkin istun asadopöydässä ja suollan castellanoa kuin lehtisilppuri!

Sää on tällä viikolla ollut kylmä ja sateinen; mun kesä taisi olla tässä. Tänään kuitenkin järjestettiin koulun kävelyretki metsään, ja pääsin hengittämään raitista ilmaa sekä ihailemaan Taru sormusten herrasta -maisemia. Täällä hyötyliikunta on tuntematon käsite, mutta retkeillä osataan ja syytä onkin, kun luonto näyttää tältä!


Ushuaia - El fin del mundo!
Terveisiä, nauttikaa kevään ensimmäisistä päivistä!

3 kommenttia:

  1. Mitäköhän muuta kuin piirtää ja värittää tuon koulun oppilaat osaavat kun koulunsa lopettavat?!
    Tunnistin sut vaaleasta tukasta ja crocseista, mutta mikä ihmeen vihreä paita sulla on päällä? Onko se se koulupaita?
    Mahtaa olla kylmä talven tullen istua pitkät päivät lattialla. Tuskin siinä rakennuksessa kovin kummoista lämmitystä on. Kerro vielä, syökö vanhemmatkin oppilaat välipalansa isossa piirissä hiljaa istuen?

    VastaaPoista
  2. Onpa helppoo matikkaa. Juhollakin on jo tollasta.

    T. Elsa

    VastaaPoista
  3. Kyllä, päällä on koulupaita, jonka sain tutulta ja joka pitää joka päivä pukea vaatteiden päälle. Kuvassa kellään muulla ei näy koko paitaa, kun ovat kylmissään vetäneet hupparit niskaan. Lattialla on jo nyt tosi kylmä, en tiedä millasta on sitten talvella...
    Kyllä, välipala syödään hiljaa piirissä, tosin meillä isoilla on oma piiri. Kaikki kuulostaa tosi oudolta, mutta mä tykkään mun koulusta paljon!
    Niin on, Elsa, tosi helppoa matikkaa! Katsotaan nyt, millaista se oikeasti on kun päästään alkuun koulunkäynnissä. Tähän asti sinä ja Juho olisitte voineet hyvin olla mukana tunneilla!

    VastaaPoista